Sydämellinen kiitos!

Kiitos kaikille tukijoilleni! Matkan varrella mukaan tuli myös uusia ihania ihmisiä, jotka tekivät paljon tavoitteemme eteen. Näissä vaaleissa rima oli korkealla, kokoomuslaisen valintaan tarvittiin 130 ääntä enemmän kuin 4 vuotta sitten.

Oma äänimääräni 512 on hieno saavutus, vaikka varsinainen tavoite, valtuustopaikka, jäikin saavuttamatta tällä kertaa.

Kuten eilenkin kirjoitin, pidetään yhteyttä.

Myrskyä

Puolueiden vaalikampanjointi on ollut kyllä kaikkea muuta kuin myrskyä. Kampanjoista kirjoitellaan lähinnä vertaillen käytettyjä värejä ja sloganeita. Netittyminen on onneksi antanut ihmisille mahdollisuuden tutustua ehdokkaaseen myös muutoin kuin mainoksen perusteella. Kampanjan paras puoli on uusien ihmisten kanssa tapaaminen olipa se sitten livenä tai verkossa.

Kiitos kaikille jotka ovat valintansa tehneet ja lähtevät vielä tänään äänestämään säästä riippumatta. Illasta tulee jälleen jännittävä!

Ollaan yhteydessä!

Valo punaisessa päädyssä

Annika Lapintie heräsi eilen kannustamaan kodinhoidon tukea. Perustelut ovat jaksaminen ja läheisistä välittäminen. Hurraa!!

Kokoomuksen pitkään ajama kotitaloustyön vähennys ja kannuste näin jakaa kotitöitä ja luoda perheelle yhteistä aikaa on vihdoin ymmärretty myös vasemmalla laidalla. Nykyinen malli jota on pitkään ja nyhtämällä saatu rakentaa vasemmiston vastustaessa perustuu palvelun ostajan osittaiseen vastuuseen maksusta ja myös vapauteen valita keneltä palvelun ostaa. Malli on siis erittäin hyvä lähtökohdiltaan, mutta riittämätön. Ehkäpä nyt saadaan tämäkin malli vihdoin eteenpäin vastaamaan kuntalaisten tarpeita!

Palveluita ja ihmisiä

Mihin käytetään veroeurot? Palveluihin palveluihin. Totta sekin, mutta minkälaisiin. Terveyspalvelut ovat saanet kokea kovia tälla vaalikaudella kun mm terveyskeskusverkkoa supistettiin sillä tavoitteella että resursseja tulisi lisää. Ihmisiä hoidetaan suuremmissa yksiköissä ja sen oli tarkoitus helpottaa ajankäyttöä ihmisten hyväksi. Lääkärit ja hoitajat siirtyivät kyllä, mutta nyt ei aikaa olekaan enemmän kuntalaiselle. Palvelut saavat useimmiten huonoja arvosanoja vaikka tarkoitus oli hyvä. Eihän kukaan halunnut suunnitella sutta.

Näin kuitenkin kävi, kun tilat muutettiin mutta ajatukset ei. Uskon vahvasti, että nykyisessä terveyskeskusverkossa saataisi aikaan toimivat palvelut suurimmalle osalle kaupunkilaisia. En usko olleenkaan, että tämä sujuu parhaiten olemassa olevilla toimintamalleilla. Miten voi jokin joka toimi kohtalaisesti mennä niin poskelleen pelkällä toimipaikan siirrolla.

Pariin uudelleenorganisointiin omallakin panoksella osallistuneena olen huolissani siitä että organisatorinen rakenne ja ajattelutapa ei seuraa palvelurakennetta. Muutos pitäisi olla voimavara, jossa asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen ja tarkastellaan mikä on välttämätöntä. Kuntalainen tarvitsee palvelut, ei kunta.

Silakat

Kyllä oli kaupunki täynnä väkeä. Saariston pienet kalat ja kansa ympäri Uuttamaata tapasivat torilla. Kala kävi kaupaksi ja aurinko helli sunnuntaita. Oli hienoa olla helsinkiläinen ja ylpistellä näin hienolla tapahtumalla. Helsingin Satamalle kiitos järjestelyistä.

Kauas jäivät kriisit ja murheet.

Iltaa kohden uutiset kuitenkin muistuttivat arjen lähenevän. Rahoituskriisi näyttää hiipivän , lähemmäs. Rahoitusmarkkinan psykologinen puoli on muuttumassa todelliseksi, kun lupaukset talletuksista tulevatkin lunastettavaksi. Suomalainen talous on paremmassa kunnossa kuin 90-luvun laman aikoihin. Ehkäpä tällä kertaa ei synny muita syitä tutustua silakan eri valmistustapoihin, kuin pelkkä kokeilemisen riemu...

Uutiset pois lapsilta

8-vuotiaan tyttäreni koulusta ilmoitettiin, että Kauhajoen tapahtumista pitää keskustella lasten kanssa. En ymmärtänyt yhtään mitään. Miksi minun pitäisi keskustella lapseni kanssa näin kauheista asioista? Miksi minun pitäisi kertoa hänelle, että joku voi tulla lahtaamaan ystäviään vaikka kouluun?

Ei minun tarvinnut tehdä mitään, sillä muut lapset olivat jo kertoneet tapauksesta yksityiskohtia myöten. Olivat kuulemma nähneet uutisia. Minulle jäi vain yrittää selittää ja pitää yllä turvallisuuden tunnetta. Tyttäreni ei onneksi näytä asiaa paljon miettivän.

Kauhajoki on tietysti aivan erityinen tapauksensa, mutta mikä ihmeen viisaus on näyttää tällaisia asioita TV:stä siihen aikaan, kun lapsilla vielä on mahdollisuus katsoa sitä? Eikö riitä, että detaljoidummat uutiset lähetetään 9 tai 10 aikaan illalla tai täysin erillisellä kanavalla? Mikä ihmeen sananvapaus on siinä että iltapäivälehtien ja viikkolehtien värikkäät mainokset ovat metrin mittaisten korkeudella? Pornolehdetkin on sijoitettu diskreetimmin.

Uutiset ovat erinomainen osa opetusta ja on kannattettavaa opettaa uutisten lukua ja käsittelyä. Yhteiskuntatiedon ja politiikankin kannalta se on kansalaistaito. Siihen tulee vain luoda kiinnostus, joka perustuu muuhun kuin sensaatioihin.

Rahat aika lailla oikeaan paikkaan, rätt så bra placerade pengar

Stadsdirektör Jussi Pajunen presenterade förra veckan sitt förslag till Helsingfors stads budget för 2009. Budgetförslaget har beskrivits som moderat men samtidigt framtidsinriktat (bl.a. Helsingin Sanomats ledare 26.9.2008)

Esitys sisältää myös muutaman mielenkiintoisen uudemman ja luovemmankin uudistuksen. Helsinki rakentaa tulevaisuutta. Vuosaaren satama on valmis ja nyt siirrytään investoimaan vapautuville uusille kaupunkialueille. Jätkäsaari ja Sörnäinen ovat kumpikin keskeisillä paikoilla. Ne muovaavat kaupungin tulevaisuutta ja suuntaa elävänä kaupunkina. Näiden hankkeiden jälkeen vuorossa on Sipoon liitosalueet. Ne eivät ole yhtä keskellä kaupunkia, mutta yhtä lailla kaupungin vetovoiman kannalta tärkeitä. Helsingin pitää olla elävä, monipuolinen kaupunki, jossa on tilaa myös aktiiviväestölle ja lapsiperheille.

Uutta ja mielenkiintoista on, että budjettiesityksessä on kohdennettu tonttimyyntituloja uusilta rakentamisalueilta. Tuloja on tarkoitus investoida samojen alueiden menoihin. Korvamerkitään siis. Kannatettava ajatus!

Mielialoja

Suomalainen ei puhu eikä pussaa. Sillä on muut metodit ottaa lähikontaktia ihmisiin. Lapsesta saakka.

Tarhasta tänään kerrottiin, että poikamme ei suostunut piirtämään, koska lopputulos ei olisi miellyttänyt taiteilijaa itseään, ja itsekritiikki on välillä liian kova antaa tulla sitä mitä tulee. Tarhan tädit ja sedät olivat yrittäneet selittää, että ei neljävuotiaan vielä tarvitse osata ja teet sitä mitä tulee...Neljävuotias ei halua kuulla olevansa vain neljä, vaan iso poika.

Neljävuotias ei päässyt tästä yli ja tilanne alkoi kehittyä totaaliseksi väärinkäsitykseksi huudon ja muun mielenosoituksen kera. Kunnes joku ymmärsi ottaa lapsen syliin ja puhua jostain muusta ja sitten yhdessä yrittää uudestaan. Lopputulos mahtui paperille, egoon ja pääsi seinälle. Onnellinen poika esitteli työtään ylpeänä tarhapäivän päätteeksi.

Onnellinen poika lähtee myös maanantaina iloisena tarhaan kun tuntee, että vaikeista asioista voi tulla ihan hauskoja ja tädit ja sedät on kivoja. Turvallisuus ja luottamus on säilytetty. Eikä tämä maksa yhtään sen enempää tarhalle.

Ihmiselle aikaa

Suomi on taas ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen. Jokela ja Kauhajoki ovat maailmalle kuvia syrjäytyneestä (itse)murhan himoisesta nuorista pohjoisessa. Mistä tämä johtuu?

Aika toiselle ihmiselle ei ole kovin korkeassa arvossa. Vika ei ole äitien tai isien vaan yleisen asenteen, jossa lapsia, nuoria ja vanhuksia hoidetaan kuin koneiston osia. Yhteiskunta on kyllä saattanut järjestää tilat ja vähän henkilökuntaakin, mutta ihmisarvoinen toisen henkilön kohtaaminen on toissijaista. Teknisesti suoriudutaan, mutta pelkkä ystävällisyys tai pelkkä hymy on joskus liikaa pyydetty. Väsyneenä se on tietysti hankalaa eikä resurssipula naurata ketään. Joskus kuitenkin ystävällisyys on parempi lääke kuin purkista tuleva.

Eihän yksi hymy näitä tilanteita olisi estänyt, mutta välittämisen näyttäminen olisi voinut auttaa. Se ei välttämättä veisi paljon lisää aikaakaan.

Perheet yhtykää - vallataan kaupunki takaisin!

Kimmo Oksanen (HS A10) kirjoitti asiaa. On se kumma että Helsingin keskusta on tyhjä jo kello 6 illalla. Kyse on maan pääkaupungista, joka käyttäytyy kuin elämän ainoa tarkoitus olisi käydä töissä ja sitten mennä kotiin pois häiritsemästä – ketä?

Virkamiehet ja suunittelijat puhuvat visioista ja toimenpiteistä saada kaupungin keskusta eläväksi myös ilta-aikaan ja viikonloppuisin. Resepti on saada lisää liiketoimintaa – hotelleja turisteille ja pikkuliikkeitä muille ohikulkijoille ja kaukaatulijoille.

Mutta me haluamme kaupunkitiloja, joihin tulla koko perheen kanssa. Me haluamme turvallisen tuntuisia puistoja, jossa kulkea pimeän laskeuduttuakin (, joka talvisin on yllättävän aikaisin).

Keskustan puistoalueet eivät ole mukavia. Esimerkiksi priimapaikalla oleva Säätytalon puisto on kuopille kaivettu hiekkakenttä, jossa on järkyttävä kokoelma leikki- ym kalusteita, jotka vaeltavat öisin pitkin poikin puistoa ja värjäytyvät yöelämän väreillä. Kaisaniemen puistoa ei voi suositella ilman isokokoista ystävää. Täälläkin olisi tilaa tehdä viihtyisiä puistotiloja tyyliin Luxembourgin puisto Pariisissa lastenpuistoineen.

Näillä asioilla keskusta saataisiin eläväksi eikä ihmsten tarvitsisi paeta kotiensa turvaan iltaisin. Ja liikkeillä ja ravintoloillakin riittäisi asiakaskuntaa.

Helsinki on paras

Helsinkiin tuntuu hyvältä vaikka olinkin pari vuotta poissa välillä. Paluu tuntui todelliselta paluulta kotiin. Suurin osa asioista hoitui helposti verrattuna väliaikaiseen oleskelumaahan. Mutta on helppoahan se on kotiin tulla ja ymmärtää ihmisten mielenilmaisut.

Parasta on se, että näin isossa kaupungissa lapset voivat vielä olla lapsia. Turvallisuus on vielä hyvällä tasolla, eikä suurempia uhkia 8-vuotiaan koulumatkaan mahdu. Hienointa tälle nuorelle koululaiselle on saada kulkea itse koulumatkoja. Ei uhkaa huonosti käyttäytyvät aikuiset tai nuorisojengit. Tämä ei kuitenkaan voi jatkua, jos ei pidetä kiinni turvallisuutta tuottavista asioista; toisten huomioimisesta ja laillisuusvalvonnasta.

Kaupungin on valvottava etujaan suhteessa valtioon ja varmistettava, että meillä on riittävästi poliiseja niin yleiseen järjestyksen valvontaan kuin myös niihin erityistehtäviin joita suuri satamakaupunki tarvitsee. Mutta isoveli ei voi ja saa yksin valvoa. Kaupungin viranomaistoiminnan lisäksi korttelien ja kaupunginosien on tutustuttava itseensä ja asukkaisiinsa, jotta nähdään missä tarvitaan eniten ulkopuolista apua.

nettiäänestys

Onko se nyt niin vaikeaa? Päivittäin siirtyy oikeaa rahaa tililtä toiselle erilaisten tunnisteiden avittamana. Joillain pankeilla tosin sekin on osoittautunut välillä vaikeaksi, mutta se ei juuri nyt ole kiinnostavaa.

Tarkoittaako tämä sitä että kansalliset vaaliorganisaatiot eivät kykene satsaamaan spammausta tms verkkohyökkäyksiä vastaan? Onneksi Brax ja Kasvi pääsivät nyt jonkunlaiseen sopuun testistä. Meillä ei ole rajattomia luonnonvaroja, joista saisi kansantaloudelle tukea, mutta älykkyyttä löytyy nettiratkaisuihin. Toivottavasti saamme tästä taas yhden hyvän esimerkin toimivasta ratkaisusta esimerkkinä erinomaisesta ongelmanratkaisukyvystämme.

Muutto

Vihdoinkin nettiyhteydet auki! Näillä sanoilla alkoi viimeisin blogini ennen tätä - pari vuotta sitten. Nämä sanat pätevät nytkin. Tällä kertaa on pidempi muutto takana, Lontoosta Helsinkiin.

Viikko koti-Helsingissä on ollut upeaa, kun katsoo kuinka kaupunki on ulkoiselta ilmeeltään muuttunut säästä huolimatta. Mikään matka tai aika ei kuitenkaan ole hälventänyt niitä tosiasioita joiden takia neljä vuotta sitten olin kunnallisvaaleissa ehdokkaana.. ja sitten valtuutettuna, kiitos kaikkien niiden jotka uskoivat samoihin asioihin silloin.

Kesken jäänyt kausi harmitti ja harmittaa vieläkin. Siksi haluan uudestaan päästä valtuustoon. Ulkomailla vietetty aika on syventänyt näkemystäni Helsingistä Suomen parhaana paikkana ja varmasti myös suhteuttanut asioita.