Mielialoja

Suomalainen ei puhu eikä pussaa. Sillä on muut metodit ottaa lähikontaktia ihmisiin. Lapsesta saakka.

Tarhasta tänään kerrottiin, että poikamme ei suostunut piirtämään, koska lopputulos ei olisi miellyttänyt taiteilijaa itseään, ja itsekritiikki on välillä liian kova antaa tulla sitä mitä tulee. Tarhan tädit ja sedät olivat yrittäneet selittää, että ei neljävuotiaan vielä tarvitse osata ja teet sitä mitä tulee...Neljävuotias ei halua kuulla olevansa vain neljä, vaan iso poika.

Neljävuotias ei päässyt tästä yli ja tilanne alkoi kehittyä totaaliseksi väärinkäsitykseksi huudon ja muun mielenosoituksen kera. Kunnes joku ymmärsi ottaa lapsen syliin ja puhua jostain muusta ja sitten yhdessä yrittää uudestaan. Lopputulos mahtui paperille, egoon ja pääsi seinälle. Onnellinen poika esitteli työtään ylpeänä tarhapäivän päätteeksi.

Onnellinen poika lähtee myös maanantaina iloisena tarhaan kun tuntee, että vaikeista asioista voi tulla ihan hauskoja ja tädit ja sedät on kivoja. Turvallisuus ja luottamus on säilytetty. Eikä tämä maksa yhtään sen enempää tarhalle.