Talouden taantumat merkit menevät näin: Ensin ollaan niin sumussa, että tuskin tiedetään ollaanko tulossa vai menossa. Sitten nähdään pohja muttei eteenpäin. Puhutaan tulevaisuudesta kuin se olisi ennalta määrätty. Onhan sitä ennenkin taantuma nähty ja koettu. Tuntuu vaan, että ne jotka nyt kohkaavat selvisivät viime kierroksestakin ilman suurempaa naarmua. Tai eivät sitä koskaan kokeneetkaan.
Talouden mantra on kasvaa ja kukoistaa. Talous pitää sisällään ajatuksia säästeliäisyydestä ja hyvinvoinnista. Näiden hyveiden kukoistaessa kaikilla pitäisi olla asiat suhteellisen mukavasti.
Mikä sitten on se talouden kasvu, joka pullistui yli ääriensä ja joka toi rikkauksia yksille ja harvoille. Talouden kanssa sillä tuskin oli tekemistä. Hyvillä tarinoilla, äärimmäisellä kilpailuvietillä ja ahneudella luotiin epätaloudellista käytöstä. Hyvä taloudellisuus jäi siinä jalkoihin.
Elvytys on siis paikallaan. Talous on saatava nyt hengittämään normaalisti. Valtioiden elvytystoimet ovat vain ensiapua. Talous syntyy nälästä ja sitä pyörittävät kodit, perheet, lähikaupat .. näin alkuun. Usko huomiseen tuo takaisin perustalouden. Se synnyttää uusia tarpeita, ja uusia tarpeita. Valtion toimet pitävät yllä toimintaa jonkun aikaa ilman nälkääkin.
Entiselle kasvu-uralle ei helposti päästä takaisin, se on ymmärrettävä. Kasvun alkamiseen menee aikansa. Miten rakennetaan siltä tämän hetken ja tulevaisuuden välillä on sumussa, sillä toista rantaa ei näy. Tämäkään ei ole uutta, sekin on koettu aiemmin. Niinkuin koko taantuman syklikin. Ennen pitkää tulee vaihe, jossa elvytystiet on rakennettu, koulut ja sillat korjattu. Jos sinä aikana ei ole syntynyt yhtään uutta ideaa, ajatusta, tuotetta, työpaikkaa, loppuu kynttilästä lanka jossain vaiheessa. On kuitenkin vaikea uskoa, että ihminen tyytyisi siihen. Ne, jotka näkevät huomiseen tekevät sen. Alkaa uudestisyntyminen. Talouden, valtion talouden ja ihmisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti